Ilmar Talven jäljillä

Ilmar Talve ja kansatiede

 

Talve pitämässä luentoa vuonna 1980. Kuva: Timo J. Virtanen.

 

Kansatieteen oppiaine perustettiin Turun yliopistoon vuonna 1958. Ensimmäisenä professorina toimi Ilmar Talve vuodesta 1960 lähtien vuoteen 1986 asti. Talve aloitti yliopisto-opintonsa Tarton yliopistossa Virossa, mutta toinen maailmansota ja pako Virosta katkaisivat opinnot. Ruotsissa opintonsa loppuun saattaneen Talven ajatukset kansatieteestä ja sen roolista yhteiskunnassa olivat Suomessa tuoreita, ajankohtaisia ja moderneja. Turussa kansatiede ”syntyi” vanhan laitoksen, sosiologian kainaloon ja teki sen kanssa yhteistyötä. Jo Talven aikana kansatiede nähtiin yhteiskunnallisesti tärkeänä oppiaineena. Ministeriöt ja museot nähtiin tällöin tärkeinä yhteistyökumppaneina ja rahoittajina. Aloittaessaan työnsä Turussa Talve valitsi tutkimuksen painopistealueiksi aivan uudet kohteet, teollisuustyöväen ja ammattiryhmien kulttuurin, maaseudun murroksen teollistumiskaudella ja kaupunkikansatieteellisen tutkimuksen. Nämä kaikki, mutta erityisesti kaupunkikansatiede ja maaseudun murroksen tutkiminen ovat tärkeässä osassa turkulaisessa kansatieteessä nykyäänkin, joskin hieman erinimisinä ja erilaisista näkökulmista.

Ilmar Talven työ Turussa vei kansatiedettä uusille urille.Teollisuustyöväentutkimus valittiin uuden oppiaineen tutkimuskohteeksi vasta luodun profiilin mukaisesti, sillä työväentutkimus oli tällöin uutta ja modernia. Keskeisellä sijalla tässä turkulaisessa kansatieteellisessä tutkimuksessa oli tehtaan ympärille syntyneen teollisuusyhdyskunnan piirteiden selvittäminen. Teollistumiskaudella tapahtuneiden maaseudun kulttuurin muutosten tutkiminen oli myös yksi niistä tärkeistä aihepiireistä, joiden tutkimisen Ilmar Talve nosti vastaperustetun kansatieteen laitoksen tavoitteeksi 1960-luvun alussa. Kaikkien silloin tutkimuksen kohteeksi valittujen aihepiirien tarkoituksena oli Suomessa vähän tutkittujen kansankulttuurin osa-alueiden kartoittaminen; työ oli siten uusia uria aukovaa ja poikkesi muista kansatieteen oppiaineista ja lähitieteistä Suomessa. Ilmar Talven aloittamaa uraa tänä päivänä jatkaa esimerkiksi Maria Vanha-Similän väitöskirja (2017): ”Yhtiöön, Yhtiöön!” Lapsiperheiden arki Forssan tehdasyhteisössä 1950–1970-luvuilla, joka on muistitietotutkimukseen pohjautuva tutkimus Forssan tekstiilitehtaassa työskennelleiden lapsiperheiden arjesta ja siihen liittyvistä käytänteistä 1950–1970-luvuilla. Maaseudun murroksesta esimerkkinä voi mainita Jussi Lehtosen marraskuussa 2016 tarkastetun väitöskirjan Skenaarioita maaseudun palveluista. Kaupat, kirjastot, pankit ja postit historiasta tulevaisuuksiin.

Pitkään 1960-luvulle kansatieteessä tutkittiin maaseutua, mutta turkulaisen kansatieteen voi sanoa muuttaneen kaupunkiin jo sen alkuaikoina. Kansatieteen kaupunkitutkimus syntyi yhdessä ammattiryhmien ja erityisesti teollisuustyöväestön tutkimuksen kanssa 1950-luvun lopulla vastineeksi maaseutupainotteiselle tutkimukselle, jota harjoitettiin muissa kansatieteen ja kansallisten tieteiden oppiaineissa. Tutkimusotteen yleistyminen liittyi selkeästi suuriin yhteiskunnallisiin muutoksiin kuten kaupungistumiseen, teollistumiseen ja suurten asutuskeskusten vahvistumiseen maaltamuuton seurauksena. Varsin nopeasti kaupunkikansatiede kuitenkin menetti ”kaupunkikansatieteellisen” erityisyytensä ja integroitui osaksi monitieteistä ja kulttuurista kaupunkitutkimusta. Keskustelua käytiin runsaasti maaseutututkimusten metodiikan soveltuvuudesta uuteen ympäristöön.

Myöhemmin kaupunkitutkimus sai vaikutteita mm. kulttuurimaantieteestä ja yhteiskuntatieteistä. Kaupunkikansatiedettä ei enää 2000-luvulla juurikaan eroteta omaksi, maaseudun vastaparina toimivaksi, kansatieteelliseksi kategoriaksi. Kaupunki ymmärretään nykyisin arkielämän kompleksiseksi kentäksi, jota voidaan tulkita ja tutkia monesta näkökulmasta. Tällaisia ovat mm. imago- ja identiteettinäkökulmat, kaupunkikulttuurin tuottamisprosessit, historiallisen perinnön uudiskäyttö ja esimerkiksi markkinointi turismia varten. Kaikki tutkimuksen osa-alueita, joilla on tärkeä osa turkulaisessa kansatieteessä tai etnologiassa, joksi sitä myös voidaan nimittää.

Tänä päivänä kansatiede (European Ethnology) tutkii ihmisiä ja kulttuureja. Se antaa laajan perspektiivin mm. kulttuuriseen taustaamme ja nykyisyyteemme, maanosamme kansoihin ja etnisiin ryhmiin sekä näiden kulttuuriseen monimuotoisuuteen. Näin tulevat tututuksi suomalaisuuden ohella yhtälailla esimerkiksi albaanit, romanit kuin saamelaisetkin. Kansallisvaltioiden arkielämän ja kansankulttuurin lisäksi kansatieteen kiinnostuksen kohteina ovat myös yleisemmät kulttuuriset prosessit sekä valtionrajoista riippumattomat alueelliset kulttuurit. Näin ollen kansatieteilijä voi lähestyä jonkin suomalaisen alakulttuurin ilmiötä siinä missä esimerkiksi kahden valtion rajat ylittävää vuorovaikutustakin. Lyhyesti sanottuna kansatiede tutkii tänä päivänä arjen rakenteita, murrosta ja vaikutussuhteita. Suomalainen yhteiskunta tarvitsee kriittistä arkielämän tutkimusta.

Ilmar Talven vaiheista:

* 17.1.1919 Inkerinmaalla. Opintoja ensin Tarton yliopistossa, myöhemmin maisterin, lisensiaatin ja tohtorin opinnot Tukholman yliopistossa professori Sigurd Erixonin alaisuudessa. Väitöskirja: Bastu och torkhus i Nordeuropa (1960). Ilmar Talve toimi Turun yliopiston kansatieteen oppiaineen vt. professorina vuodesta 1960 alkaen ja sai nimityksen virkaan vuonna 1962. Tätä ennen hän mm. toimi vastaperustetun oppiaineen assistenttina sekä dosenttina. Talve jäi eläkkeelle professorin virasta 1986, jonka jälkeen hän edelleen jatkoi aktiivisesti kirjoittamista.

Talven kirjallinen tuotanto oli hyvin monipuolista tieteellisistä tutkimuksista aina kaunokirjallisiin teoksiin saakka. Hänen viimeiseksi tutkimustyökseen jäi laaja Viron kulttuurihistoria, joka julkaistiin vuonna 2005. Talven vironkielinen kolmiosainen omaelämäkerta  julkaistiin lyhennettynä suomenkielisenä teoksena vuonna 2004 nimellä Kolme kotimaata. Professori emeritus Ilmar Talve kuoli Turussa 21.4.2007.

Lähteet:
Helena Ruotsala 2013: Paikallisuus ja kulttuuriset prosessit. Professoriluento.
Ilmar Talve bibliografia 1934–1998. 1999. (toim. Timo J. Virtanen)
Ilmar Talve: Suomen kansankulttuuri. (painokset eri kielillä, 1. 1989)
Ilmar Talve 1997: Kevad Eestis.
Ilmar Talve 1998: Kutsumata külaline.
Ilmar Talve 1999: Kolmas kodumaa.
Ilmar Talve 2005: Eesti kultuurilugu. Keskaja algusest Eesti iseseisvuseni.
Timo J. Virtanen 2003: Voix du Nord: Ilmar Talve. Ethnologie francaise.